no niin, se on sitten alle kaksi viikkoa, ja sitten se on menoa... toisaalta on innoissaan lähdössä matkaan, toisaalta tuntuu että tää lähtö tuli tosi äkkiä, ja aika loppuu kesken...
Koulussa on yllättäen hirveä ruljanssi meneillään, tehtäviä, tenttejä ja tuntejakin ihan liikaa. Ja sitten vielä se opinnäytetyökin painaa päälle.Välillä ahdistaa ja pahasti.

Pikkuhiljaa rupeaa olemaan tärkeimmät hankinnat ostettuna, vaikka itseni tuntien ( niinkuin myös Lauran) olemme todennäköisesti viimisenä päivänä vielä hiki hatussa kaupoissa etsimässä jotain todella olennaista, mitä ei ole vain aikaisemmin tajunnut ostaa. Niin se tuntuu aina menevän. Tärkeimmät lääkkeet rupeaa olemaan kuitenkin jo kasassa, ja suurin osa rokotteistakin jo pistetty (vielä muutama saamatta). Mikä tässä on oudointa, niin vaikka lähtöön on todella vähän aikaa, ja tämä on suurin reissu minkä olen ikinä aikaisemmin tehnyt, niin EN OLE VIELÄ ALOITTANUT PAKKAAMISTA, mikä on todella outoa, yleensä ne matkalaukut ilmestyy vähintää kuukautta ennen nurkkiin ja muutamaa viikkoa ennen vaatteitakin on sinne jo pakattu (Esa kertoisi tästä mun pakkaamisestani varmaan vielä hurjemman version). Nyt kuitenkin rinkka lepää vielä vaatehuoneessa, enkä ole juuri edes ehtinyt tutustua siihen, sama homma taitaa päteä Lauraan... Kai tässä hieman alitajuisesti vältteleekin sitä pakkaamista ja turhaa hössöttämistä kun tietää että se lähteminen ei ole kuitenkaan yhtä helppoa kuin lomamatkalle lähteminen.Itku taitaa tulla väistämättäkin.

Malaria lääkkeitten syöminen aloitetaan lähipäivinä, hui... Varoittelin jo hieman Esaa, että kylkiäisenä niitten malarialääkkeitten syömisestä saattaa tulla hieman mielialanvaihteluja, mutta Esa totesi, että erooko tuo nyt sitten siitä normaalista mitenkään... joo, niinpä...

viime viikolla käytiin viimeisessä kv-valmennuksessa, mikä nyt oli aika yleistä höpinää ja asioiden jankkaamista, mutta tärkeintä oli nähdä ne muut lähtijät (ei meinaa nimittäin muistaa enää naamoja kun ollaan keväällä viimeksi tavattu) ja sopia käytännön asioista. Kyösti (meijän kv-koordinaattori) kertoi ensimmäisen viikon ohjelmasta mikä meni suurinpiirtein näin : TOIPUKAA MATKASTA, no ei, kyllä pitää sitten kun ollaan matkaväsymyksestä selvitty niin hankkia paikallinen prepaid-liittymä  (eli swazimaassa ei kuulu minkään muun maan liittymät, näin on kuningas määrännyt), käydä ensimmäisessä harjoittelupaikassa näyttämässä naama, ja mun ja Lauran kohdalla myös varmistamassa että pääsemme sinne FLAS-klinikalle harjoitteluun, sillä sieltä ei ole mitään vastausta kuulunut, tosin Kyösti lohdutteli että ne ovat olleet aika laiskanpuoleisia vastaamaan noin yleensäkin. Ja tietysti pitää tutustua kaupunkiin, ja etsiä sieltä ne tärkeimmät paikat, eli NETTIKAHVILA, ja sairaala... Toisella viikolla päästään sitten toivottavasti tositoimiin....

Matkustaminen sinne kestää sellaisen vuorokauden tolleen kokonaisuudessaan. Lento lähtee Suomesta su 16.9 klo 17.00, ja on sitten Madridissa 20.20, siellä sitten hengailemme neljä tuntia, ja lento Johannesburgiin lähtee 00.35, jossa olemme sitten 10.25 maanantai-aamuna, siellä odottelu saattaa jatkua vielä tunnin parin verran, ennenkuin kuskimme pääsee lentokentälle hakemaan meitä Swazimaahan, jonne ajaa semmossen 4-5 tuntia... Majapaikassamme ollaan siis maanantai-iltana n klo 18 aikaa...Siihen aikaan, siellä päin maailmaa alkaa tulla jo pimeä, joten sinä päivänä ei sen enempää ehdi tehdäkään, ei kyllä varmaan jaksakkaan. Mikä matkassa on positiivista, näemme varmaan aika mahtavia maisema ajoreissun aikana. Joka tapauksessa takamus voi olla hieman puuduksissa perille päästyämme.
näillä mennään taas eteenpäin...
-anna-
tällä mennään taas eteenpäin=) -anna-